Löysin vanhoja kuvia...

... Mitä en ilmeisesti täällä ole julkaissut? Nää pari kuvaa on alkukesän reissulta Laukaa KR:ään.

Papu ja Lissu

Lissu ja Milli

Huoooooooh....

Lissu Junior Hanlder- koirana

Otsikkohan sen kertoo. Lissu oli Talvitien Heidillä junnukoirana, pääsivät n. 15 parhaan joukkoon SM- osarissa:) Ja aiemminhan Heidi voitti Reino- russelilla piirinmestaruuden! Onnea siis Heidille vielä kerran! :)

Yllättävän hyvin meijän Lissu-neiti osasi käyttäytyä, tässä pari kuvaa:

Kuvailin junnuja koko päivän, tästä osoitteesta voit käydä bongailemas oman kuvasi! Mutta muistathan copyt: Jonna Välimäki. : https://picasaweb.google.com/117907580290149859480/SeinajokiKV#

Seinäjoki KV

Tänään käytiinkin pyörähtämässä Sjoki KV:ssa. Ylläri, että areena oli jälleen kerran aivan tajuttoman ahdas. Seuraavaksi kirjaan neitien arvostelut ja tulokset:)

Milli: ''Very feminine head, correct bite. Well placed ears and eyes. Good neck and topline, but much too skinny. Correct tail set, good depth of chest. Correct bones and feet. Correct top coat, but missing undercoat. Moves well, but should be more free on the temperament. Not in show condition. Suhtautuminen tuomariin: väistää.'' AVO H   Olin/olen edelleen erittäin hämmästynyt tuosta, että Milli väisti tuomaria. Tuli aivan puun takaa, en tiedä sitten, että mikä tuon aiheutti. Mutta muuten ihan hyvä arvostelu.

Lissu: ''Feminine head, correct bite. Well placed ears and eyes. Good neck, topline and tail set. Enough substance and body. Correct bones and feet. Correct coat texture, with enough undercoat. Moves well. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.'' NUO ERI1 SA PN1 SERT CACIB VSP   Lissulla meni siis todella hyvin:) Hyvä arvostelu, toki kyllä melkein identtinen Millin arvostelun kans :D

Eli tämmöstä tänään. Nyt oon niin väsynyt, etten jaksa enempää kirjoitella.

Hypetystä.

Seinäjoki KV lähestyy, jeejee :D suuret on odotukset Lissun suhteen, katotaan kuin korkeelta pudotaan lauantaina! :) Täytyy vähä föönata ja puunata tuota neitiä... Plää. Tääki taas tämmönen tärkee blogipäivitys! :s

Nirsoilijoita

Kuvia piti napsia, mutta sehän jäi. Elämää nirson koiran kanssa. Teet koiralles hienommat gourmet-ateriat, kuin itsellesi. Tänäänkin: kaurapuuroa, riisiä, jauhelihaa, kananmunaa ja napuja.

Ihmiset, mitä sytötätte koirillenne jotka on nirsoja? Koska nyt alkaa riittämään tuo Millin nirppailu. Ja mun teksti on sekavaa, en tie miks. Järki ei luista?

Pohdintaa.

Oltiin tuos juuri mätsäreis, ja mukana oli yks kaveri joka harvemmin käy koiransa kanssa missään. Siinä tyyppi sitten valitteli, kuinka on kylmä ja vettä sataa...

Mistä päästäänkin aiheeseen. Välillä sitä miettii, että mitä helvettiä meijän koiraihmisten päässä pyörii? Sä hommaat palveluskoiran. Sä vietät kaiken vapaa-aikas koiras kans keskellä mettää hirveässä vesisateessa ja koira kiskoo sua remmissä jälkeä myöten. Tai talvella on pakko päästä johonkin mätsäreihin ja siellä sitten palellaan parinkymmenen asteen pakkasessa muutama tunti. Tottista vedetää vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu, säässä kuin säässä. Vasta siinä vaiheessa lopetetaan ulkona treenaaminen, kun kaupunki tulvii, mettään uppoaa, talvella on niin paljon pakkasta ettei koira suostu pistämään nenäänsäkkään ulos tai kesällä kun on niin kuuma ettei varjoskaan pysty oleen.

Helpompaahan olisi omistaa jokin seurakoira, jolle luultavasti riittää normaalit lenkit ja koirapuistoissa käynnit. Mutta ei, sitä oikeen täytyy kerjätä verta nenästään ja hommata hyperaktiivinen palveluskoira, ja yleensä vielä monin kappalein. No can do, iteppähän ongelmas hommasit, ja ei muutakuin koiran kanssa mettään.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Sit sitä koiraa kuskataan ympäri Suomea erilaisten kokeiden ja näyttelyiden perässä, parhaimmillaan ympäri maailman. Kilometrejä kertyy, ja mitä itelles jää käteen? Ei ainakaan rahaa.. Kun on pakko päästä kokeilemaan paimennusta, on mentävä luonnetestiin ja ryhmäsilmäpeilauksiin.

Loppujen lopuksi koko perheen elämä rytmitetään sen mukaan, miten koirien kans mennään. Mies raahataan aina mukana, onhan se koulutettu erinomaiseksi kepoksi.

Mutta ehkä koiraharrastuksista on hyötyäkin. Vaikka menee rahaa, aikaa, terveys ja hermot, niin harrastuksen myötä saadut uudet ystävät ja tutut korvaa kyllä muut menetykset. Mutta toisaalta se määrä mitä saat koiraystäviä, kerrotaan kahdella kun puhutaan uusista vihamiehistä.

Huoh, koiraharrastajat.

Tuli täs mieleen kun muutama luokkakaveri kävi kylässä. Mistä huomaa, että talossa asuu koiria? Viimeistään siitä, että vieraiden vaatteet on yltä päältä koirien karvoissa. Mistä sitten tunnistaa, että talossa on isohkoja näyttely- ja harrastuskoiria? Jokaisesta ovenkulmasta roikkuu sademantteleita, kuraisia pyyhkeitä, näyttelyremmejä, patukoita, narupalloja... Parhaimmillaan ihmiset kompuroi lattialla lojuviin tennispalloihin ja isoihin luihin, hyvällä tuurilla niihin itse koiriinkin. Kaapeista pursuaa koiranruokasäkkejä ja jääkaapissa haisee koirien lohimössö. Normaaleilla ihmisillä olisi niiden omat palkinnot olohuoneen vitriinissä, vaan ei, koiraharrastajilla niissä on (ainakin allekirjoittaneella) koirien palkinnot. Sohvan välistä löytyy (ylläri) puoliksi syöty crocsi. Ja faktahan on se, että aina jossain vaiheessa vieraat kaataa koirien vesikupin. Asunnosta löytyy myös aina näyttelyhäkki. Ja se on sitten keskellä kaikkea. Vieraat kysyy, missäs sun kaikki matot on? Nooooh... Mistähän sitä aloittaisi?

No mistä huomaa, että auto on koiraharrastajan? Auto on kuin suuri ''työkalu''pakki. Myös sieltä löytyy kaikki tarvittava, eihän sitä koskaan tiedä mitä tarttee ku koirien kanssa lähtee liikenteeseen! Kävin juuri tonkimassa oman pösöni läpi. Löytyy penkinsuojus joka ei ole edes penkillä. Ja taas patukoita, palloja ja riepuja. Kuraa ja koirankarvoja. Hanskalokerosta löytyy nameja. Ja mikäs koiraharrastajan auto se olis, mistä ei koira olis järsiny turvavöitä?
Myös isännän auto alkaa uhkaavasti näyttämään koiraharrastajan autolta. Auto ostettiin koiria silmällä pitäen: pitää olla diesel koska reissuja tulee koirien kans tehtyä, farmari täytyy olla koska allekirjoittaneella sitä ei ole, tarpeeks iso takakontti tietenkin, ja tummennetut lasit ja ilmastointi, niin on kesällä mukavampaa. Autoon on asennettu nyt tukeva verkko ja seuraavana hankintalistalla on myös luukun puolelle portti, hyvin kätevä, ja kallis... Jos johonkin reissuun lähdetään, ei takakonttiin vaan voi laittaa mitään, koska sit koirilla ei oo sie tarpeeksi tilaa, siinä teille jokka yritätte tavaroidenne kans ängetä kyytiin. On pehmeä makuualusta koirille, pari puruluutakin sie on niin voivat aikansa kuluksi niitä nikertää, ja taas niitä iänikuisia palloja sun muita treenikamoja. Kun tätä joku lukee, voi ihmetellä että mihin kolmen koiran omistaja tarvitsee niin paljon tavaraa.. Niimpä. Mut kaikkialla pitää olla ne mitä tarttee, niin ei varmasti unohda. En muuten ottanu pösöstä kuvia. Hehe...

Tuos peilattiin silmät ja testailtiin luonteen lujuutta.

Tänä vkloppuna kävästiin vähän Kirkkonummella, Askolas ja Helsingis:) Lauantaina Kirkkonummella oli Millin ja Lissun silmäpeilaus, josta molemmilla terveen paperit! :) Siitä lähdettiin mummille Askolaan yöpymään koirien kanssa.

Sunnuntaina lähdettiin Milliä viemään Helsinkiin luonnetestiin. No eihän se testi ihan menny ku Strömsössä, mutta ei se mitään, koira kotiin kasvamaan ja uudestaan kokeilemaan myöhemmin! :)
Tässä testin pisteet:

Toimintakyky -2, riittämätön
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++, laukauskokematon
Pisteet 67 ++. (hylätty)

Toimintakykyä en allekirjoita, vaikka pimeä huone menikin aivan penkin alle (koira ei liikkunut mihinkään suuntaan, ja jouduin menemään sitä vastaan). Koska muuten koko testin ajan tuo koira toimi normaalisti, eikä suuremmin paineistunut tai mitään. Ennemmin vaikka -1 olisi toimintakykynä ollut kuvaavampi. Toisessa tuomarissa oli jotain mistä Milli ei yhtään tykännyt, ja toinen oli taas ihan jees. Sitä tuomarit kyllä ihmetteli, että pimeän huoneen jälkeen kun laitettiin koira seinään kiinni yksin ja testattiin kuinka puolustaa itteään, ja Milli puolusti ihan täysillä ja antoi sen jälkeen koskeakkin. Kaikki rämisevät ja uhkaavat jne tilanteet meni ok, ja Milli kävi helposti tutkimas kaikki pelottavat asiat, eikä kummemmin jäänyt kammoksumaan mitään:) Terävyys kuvaa Milliä, samoin puolustushalu, taisteluhalu, temperamentti ja kovuus. Laukauspelottomuuden arvio oli vähän epäreilu. Milli vilkaisi sivulleen kun ammuttiin, ja samalla tavalla reagoi meitä ennen ollut malinois, ja Milli sai arvion laukauskokematon, mutta malinois sai laukausvarman paperit. Roturasismia? Mutta tosissaan, myöhemmin mennään uudestaan kokeilemaan kun neiti vähän vanhenee.

Vaikka luonnetestin arvio oli mitä oli, niin harrastuskoirana Milli on melkein täydellinen:) Ei paineistu, toimii hyvin vietissä jne. Eli tästä on hyvä jatkaa!

Mainittakoon vielä lopuksi, että tapasipa Milli lauantaina sulhasehdokkaansakin ;)