Kävästiimpäs taas paimentamassa tuolla Somerolla! (no agiliideltiinkin hieman...). On se jännä kuinka koira alkaa yhtäkkiä toimimaan ja tottelemaan kun sen lyö lampaiden sekaan. Päivä oli tosi mukava ja jopa lämmin, aurinko paistoi koko ajan:)
Kerrotaampa Milliäisestä ensimmäisenä:
Millin kanssahan on kerran aiemminkin käyty lampailla ja homma sujui. Ja niin sujui nytkin, ja Millillä oli jopa malttia. Ei erityisempiä kuumumisia, mitkä olis Millille ominaisia. Pysyi lampaista sopivan välimatkan päässä, eikä ota nokkiinsa emännästä joka huitoo kepillä sen minkä ehtii. Kiersi lampaita, kokosi niitä, kuljetti jnejne..
Agilityssä mentiin ihan pentualkeita, ja niin siinä vain kävi, että Milli toimi paremmin avokkini Miikan kanssa, ja niimpä Miika sitten reenasi Millin kanssa. Saatiin neiti jopa menemään putkeen!
Sitten Pissukka:
Tää koira osaa aina yllättää mut.. Mä en käsitä! Mun sohvaperuna- Lissusta kuoriutui paimen. Koira joka ottaa aina kaiken lungisti ja hengailee vain, tekikin oikeasti töitä, ja näytti jopa tajuavan jotain! Kerron nyt vaikka pari esimerkkiä: lammaslauma kipitti navetan seinää myöden, normaalisti kokematon paimen menee suoraan laumaa kohden, hajottaen koko lauman. Vaan mitä tekikään Lissu, se kiersi lampaiden taakse ja meni itsekkin seinää myöden, että sai lauman pysymään kasassa ja liikkumaan eteenpäin. Ja toinen esimerkki, aina välillä ihmettelin, että mihin se koira taas katosi, niin laumasta oli häippässy pari lampua, ja Lissu oli hakemas niitä! Miten tuo neiti oikeasti tajusi? Ei vaan käsitä. Muutenkin Lissu piti suht hyvää väliä lampaisiin, oli kylläkin lähempänä kuin Milli. Lissu oli myös tosi rauhallinen (ofcourse) lampaiden kanssa, eikä turhia hätyytellyt.
Agility oli myös Lissun mielestä tosi jees, saihan siinä juosta vapaana ja pallon palkaksi niin mikäs siinä! Tässä on myöskin laji mitä tuon neitokaisen kans voisi harkita harrastavansa.
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä Tiuku:
Nojoo, olihan se tiedossa, ettei Tiuhtista paimenta saa tekemälläkään :D Vähän turhan paljon saalisviettiä, niin eihän se olis muuta tehnyt kuin jahdannut lampaita. Myöskin ongelmia tuotti se, että Tiuhtiei kestänyt painetta mitä sille asetettiin, joten paimennushommat jäi siihen:) Olihan se pentunakin roikkunut kasvattajansa vuohen kintussa kuulemma, että olisimmeko muuta voineet odottaa?! :D
Ja vielä jos joku oikeesti kehtaa väittää, ettei belgistä oo paimeneksi niin menköön vaikka Somerolle katsomaan Millin veljen ja isän reenejä.. Ja todistaahan tääkin jotain: mulla on 3 belgiä, joista 2 paimentaa.
Loppuun olisin lisännyt pari kuvaa, mutta bloggeri ei jälleen kerran toimi..
Kertoo viiden belgianpaimenkoiran elämästä sekä omistajan erilaisista aatteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti