Match Show 1.4.2012

Tänään kävimme pitkästä aikaa pyörähtämässä mätsäreissä. Hihnan päässä tällä kertaa Tiuhti ja Milli.

Tiuhti esiintyikin ensimmäistä kertaa, eikä paljoa kehuttavaa löytynyt.. :/ Säikky tuulessa lepattavia kehänauhoja, huusi ekat 20 min tauotta kun paikalle pääsimme. Kehässä vähän jännitti kun esiintyi, ja kaikki meni suht ok siihen asti, kunnes tuomari pääsi kopeloimaan sen takapäätä. Siinä vaiheessa Tiuhti päätti että unen näit, ja yritti muutaman kerran purra tuomaria. Nii, tästähän onkin hyvä jatkaa; 1,5kk aikaa saada tuollainen käytös pois kun olisi Tampere kv sitten. No, Tiukun tuloksena SIN. Sitten pari kuvaa. Kuvat on ottanut Satu Tammela, http://kipalabbis.blogspot.com/. Ei onnistu linkitys tällä koneella.

Ennen kehää. 8,5kk

Ja sitten Milli. Esiintyi erittäin kauniisti pitkän tauon jälkeen. Viimeksi taisi syyskuussa olla kehässä. Millin käytöksessä ei mitään moitittavaa, kuten ei yleensäkkään näyttelyiden yhteydessä. Tuloksena SIN2. Ja taas kuvia, kuvaajana Satu Tammela.

 

 

Miika ja Milli<3

Kaunis.

 

Eipä tässä varmaan sitten muutakuin Tiuhtin osalta ''reeniä horo reeniä''...

Linkki.

Hyvä teksti ystäväni blogista: Klik.

Lomailua

On kyl ollu mukava loma. Koko viikon on tosiaan iskällä koirien kans oltu. Tänäänkin neitokaiset on koko päivän ollu ulkona sillä välin ku mä ja iskä on mun autoa korjailtu. Onnesta ei tartte noiden perään kattella ku ne touhuaa aina omiansa ku ulos pääsee, ja kun tuota lääniäkin on missä mennä, niin ei tee koirankaa mieli lähteä muille maille:) Ja tietenkin lumeen haudattuja hirvenjalkoja on kiva etsiskellä ja kalvaa, niin kyllähän se päivä siinäkin noiden koirien osalta menee! On itselläkin ollut huomattavasti helpompaa kun ei ole tarvinnut lenkittää koiria, kun on vain voinut päästää ne ovesta ulos. Muistaa vain ruuan antaa ajallaan ja pitää ulkona vettä saatavilla, niin on hyvä. Kuvia ei tämän päivän vietosta ole ku kamera on siskolla.

Ja taas keskellä mettää.

Otsikkoon viitaten, on taas vuoro olla iskällä viikonloppu. Ai että ku ärsyttää ku noi elukat löytää tuolta puolen metrin lumihangesta niitä saamarin hirvenjalkoja... Ja käy syömäs lintulaudoilla ja ties mitä:D No mut ovatpahan saaneet taas juosta yllinkyllin.

Millin kans taasen otettu tottisreeniä. Nytkin taas puoli reeniä oli koiran jäähdyttelyä ku se nosti taas kierroksia niin korkeelle ettei meinannu touhusta tulla mitää. Ja käyttölinjaset muka mahdottomia? :) Mistä tulikin mieleen. Eräällä keskustelupalstalla multa kysyttiin että onko Milli käyttölinjainen gronttu. Ihmetellen vastasin sitten että kuinkas niin, ja sain vastaukseksi ''koska se on niin erinäköinen kuin muut näkemäni belgialaiset''. *reps*. Joo okei, jos sillä nyt ei oo samanlainen nokka ja ''puff'' karva ku suurimmalla osalla, niin ei se silti tarkoita et mun koirani käyttis olis.. Onhan se juu isomman puoleinen, mut hei silti.

Päätin myöskin, että vien Millin sittenkin Vaasan KV:seen, koska en jaksa odotella toukokuun puoliväliin asti että pääsisin seuraavan kerran näyttelyyn:D Ja siellä ei ole suomalainen tuomari, niin on EHKÄ paremmat mahdollisuudet pärjätä. Niin, siis suomalaiset on useimmin huomattavasti tiukempia tuomareita kuin muun maalaiset. Ja koska viimeiset sertit on metsästyksen alla, niin suottapa sitä on kaikista tiukimmalle tuomarille järkevää viedä:D Mutta Lissu ja Tiukunen on tulossa silti Tampereelle.

Oivoi kun onkin taas sekavaa, taidan lähteä iskää auttaan mun auton korjaamises... Hejssan!

Nartun pennuttaminen.

Nyt kun asia alkaa pikkuhiljaa olemaan ''ajankohtainen'', on tullut erittäin paljon mietittyä mitä haluaa tulevilta pennuilta. Ja voinko käyttää omaa narttua jalostukseen, mistä löytyy sopiva uros? Itselleni on hyvin, hyvin tärkeää, että jalostukseen käytettävät koirat on terveitä, hyväluontoisia sekä rodullensa tyypillisiä.

Itse olen kyllä jo kysynyt uroksenomistajalta, että haluavatko antaa urostansa astutukseen, mutta vain siinä tapauksessa, jos Milli kelpaa omasta mielestäni jalostukseen (luustokuvat, luonnetesti). Muut osat natsaa, mutta entäs jos kuvista löytyy jotain hälyyttävää? No, sitten ei pentuja ja jatketaan niin miten terveys periksi antaa. Itselleni on myös hyvin tärkeää, ettei epileptikkoja löydy suvusta kovinkaan läheltä (epilepsiariskitöntä yhdistelmää on mahdoton tehdä), sillä belgeissä se on yksi vakavista vaivoista.

Mutta niin, mietittäväähän tässä kerrakseen on. Haluan saada aikaiseksi täydellisen pentueen, haluan saada astutukseen käytettäväksi uroksen, joka täydentää Millin virheitä, jotta olisi mahdollista päästä edes jonkinsorttiseen tulokseen. Tavoitteena on rodunomaiset käyttöön ja näyttöön soveltuvat koirat. Mutta entä jos uros ja narttu ei sittenkään täydentäneet toisiaan ja aikaan saatiin ei niin mukavia belgilapsosia? Nii in... Siinäpä kysymys. On niin paljon vastuuta siinä, jos aikoo jatkaa omalla koirallaan sukua. Niin, onkos mun koiralla oikeasti jotain annettavaa rodulle? Eihän se mikään tuuheaturkkinen pörrökasa ole, mutta luonne, vietit ja työskentelyinto ovat aivan omaa luokkaansa. Aivan, unohdinko mainita että silti se on näyttelylinjainen? :) Itse koen asian niin että omalla koirallani on annettavaa rodulle. Kunhan vain löydän täydellisen uroksen sille...

Tuohon palaan vielä, että mitenniin Millillä on jotain annettavaa belgeille? Itselläni on 3 belgiä. Millin kun sain, oli se täpäkkä tyttö. En suostunut uskomaan että harva näyttelylinjainen enää innostuu työskentelystä. Kunnes sain Lissun... Sen jälkeen päätin et jos Milli pysyy yhtä upeana harrastuskoirana jatkossakin, ja se on terve, hänelle tehdään pennut. Koska jos et tarvitse käyttölinjaista belgiä, mutta näyttelylinjaisista suurin osa on lapasia niin... Ehkä Millin luonne jne periytyisi jälkikasvulleen? Harrastajat saisivat harrastuskoiran, joka on kaunis, eikä pumpattu liian täyteen viettiä. Jos yhdistelmä onnistuu, siinäpä se. Siksi etsinkin urosta jolla on näyttöä harrastuksista JA näyttelyistä. Kiitos, Jonna on puhunut.

reeniäreeniä.

kirjoittelen tätä tekstiä puhelimella, joten saas nähdä migen käy. putkeen tulee kaikki muttei voi mitään. millin kans reenailut sujuu aivan älyttömän hienosta!! välillä meinaa vaan tyttö käydä niin kierroksilla että meikälöinen saa hampaastakin, nytkin on kädet ja jalat mustelmilla. oon kyllä silti niin ylpeä tuosta, ettei oo tosikaan. tiuhtin kans reenailu samaten sujuu erittäin hyvin, vielä kun arkuuden sais pois niin ai että! lissun kanssa hönystellään sen verta mitä koiraa itseään kiinnostaa:) 3.3 olisi tarkoitus mennä mätsäreihin isoonkyröön kaikkien kolmen kans ja sitten seuraava onkin tampere kv 12.5, minne tulee myls kaikki kolme, joten sinne meitä kannustamaan vaan:D lissun ja millin suhteen on suuret odotukset, ellei milli pudota taas karvojeen. zpyydän muuten kirjpitus virheitä anteeksi, en pysty kumittamaan:D

Aika on kulunut.

Paljon on taas ehtinyt tapahtua, taloomme on muuttanut tervutyttö Tiuhti. Tiuhti on tuotu Slovakiasta, ja on minulla sijoituksessa kennel Turkkiruhtinaalta. Tiuhti on tervuerenin ja malinoisin risteytys, ja tuntuu hyvin paljon tuo malinoisin luonne pukkaavan läpi, mikä onkin hyvä. Tällä hetkellä harjoittelemme sisäsiisteyttä, sekä yleisiä käytöstapoja ja tokoakin ollaan menty.

Lissun kanssa on taas näyttelyissä pyörähdetty:
Sjoki KV JUK1, tuomarin mielestä selässä ei ollut lihaksia
Helsinki Winner JUK2, tuomarin mielestä koira alipainoinen (:'D)
Voittaja JUK1, ei voinu sitte sitä SA:ta antaa?

Lissun kimppuun hyökkäyksen jälkeen Lissulle on jäänyt traumoja, rähisee remmissä kaikille koirille, ja puistoissa ei siedä jos joku yrittää alistaa sitä, vaan siitä tulee samantien tappelu.

Milli saattaa keväällä olla BH-koe kunnossa, liikkeestä maahanmeno opittu, ja kaikki liikkeet hallinnassa, enää täytyisi kaupunkiosuutta harjoitella, ettei kaikille tarvitsisi rähistä.