Nartun pennuttaminen.

Nyt kun asia alkaa pikkuhiljaa olemaan ''ajankohtainen'', on tullut erittäin paljon mietittyä mitä haluaa tulevilta pennuilta. Ja voinko käyttää omaa narttua jalostukseen, mistä löytyy sopiva uros? Itselleni on hyvin, hyvin tärkeää, että jalostukseen käytettävät koirat on terveitä, hyväluontoisia sekä rodullensa tyypillisiä.

Itse olen kyllä jo kysynyt uroksenomistajalta, että haluavatko antaa urostansa astutukseen, mutta vain siinä tapauksessa, jos Milli kelpaa omasta mielestäni jalostukseen (luustokuvat, luonnetesti). Muut osat natsaa, mutta entäs jos kuvista löytyy jotain hälyyttävää? No, sitten ei pentuja ja jatketaan niin miten terveys periksi antaa. Itselleni on myös hyvin tärkeää, ettei epileptikkoja löydy suvusta kovinkaan läheltä (epilepsiariskitöntä yhdistelmää on mahdoton tehdä), sillä belgeissä se on yksi vakavista vaivoista.

Mutta niin, mietittäväähän tässä kerrakseen on. Haluan saada aikaiseksi täydellisen pentueen, haluan saada astutukseen käytettäväksi uroksen, joka täydentää Millin virheitä, jotta olisi mahdollista päästä edes jonkinsorttiseen tulokseen. Tavoitteena on rodunomaiset käyttöön ja näyttöön soveltuvat koirat. Mutta entä jos uros ja narttu ei sittenkään täydentäneet toisiaan ja aikaan saatiin ei niin mukavia belgilapsosia? Nii in... Siinäpä kysymys. On niin paljon vastuuta siinä, jos aikoo jatkaa omalla koirallaan sukua. Niin, onkos mun koiralla oikeasti jotain annettavaa rodulle? Eihän se mikään tuuheaturkkinen pörrökasa ole, mutta luonne, vietit ja työskentelyinto ovat aivan omaa luokkaansa. Aivan, unohdinko mainita että silti se on näyttelylinjainen? :) Itse koen asian niin että omalla koirallani on annettavaa rodulle. Kunhan vain löydän täydellisen uroksen sille...

Tuohon palaan vielä, että mitenniin Millillä on jotain annettavaa belgeille? Itselläni on 3 belgiä. Millin kun sain, oli se täpäkkä tyttö. En suostunut uskomaan että harva näyttelylinjainen enää innostuu työskentelystä. Kunnes sain Lissun... Sen jälkeen päätin et jos Milli pysyy yhtä upeana harrastuskoirana jatkossakin, ja se on terve, hänelle tehdään pennut. Koska jos et tarvitse käyttölinjaista belgiä, mutta näyttelylinjaisista suurin osa on lapasia niin... Ehkä Millin luonne jne periytyisi jälkikasvulleen? Harrastajat saisivat harrastuskoiran, joka on kaunis, eikä pumpattu liian täyteen viettiä. Jos yhdistelmä onnistuu, siinäpä se. Siksi etsinkin urosta jolla on näyttöä harrastuksista JA näyttelyistä. Kiitos, Jonna on puhunut.