Mä niin keksin.

Että mä ilmoitan ainakin Lissun Lahden ryhmikseen. Siellä on tuomarina Rainer Vuorinen! Ihana tuomari, jolle oon aikonut myös nää pöökiäiset viedä, ja nyt siihen on mahdollisuus! Jes! Eipä mulla muuta.

Löysin vanhoja kuvia...

... Mitä en ilmeisesti täällä ole julkaissut? Nää pari kuvaa on alkukesän reissulta Laukaa KR:ään.

Papu ja Lissu

Lissu ja Milli

Huoooooooh....

Lissu Junior Hanlder- koirana

Otsikkohan sen kertoo. Lissu oli Talvitien Heidillä junnukoirana, pääsivät n. 15 parhaan joukkoon SM- osarissa:) Ja aiemminhan Heidi voitti Reino- russelilla piirinmestaruuden! Onnea siis Heidille vielä kerran! :)

Yllättävän hyvin meijän Lissu-neiti osasi käyttäytyä, tässä pari kuvaa:

Kuvailin junnuja koko päivän, tästä osoitteesta voit käydä bongailemas oman kuvasi! Mutta muistathan copyt: Jonna Välimäki. : https://picasaweb.google.com/117907580290149859480/SeinajokiKV#

Seinäjoki KV

Tänään käytiinkin pyörähtämässä Sjoki KV:ssa. Ylläri, että areena oli jälleen kerran aivan tajuttoman ahdas. Seuraavaksi kirjaan neitien arvostelut ja tulokset:)

Milli: ''Very feminine head, correct bite. Well placed ears and eyes. Good neck and topline, but much too skinny. Correct tail set, good depth of chest. Correct bones and feet. Correct top coat, but missing undercoat. Moves well, but should be more free on the temperament. Not in show condition. Suhtautuminen tuomariin: väistää.'' AVO H   Olin/olen edelleen erittäin hämmästynyt tuosta, että Milli väisti tuomaria. Tuli aivan puun takaa, en tiedä sitten, että mikä tuon aiheutti. Mutta muuten ihan hyvä arvostelu.

Lissu: ''Feminine head, correct bite. Well placed ears and eyes. Good neck, topline and tail set. Enough substance and body. Correct bones and feet. Correct coat texture, with enough undercoat. Moves well. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.'' NUO ERI1 SA PN1 SERT CACIB VSP   Lissulla meni siis todella hyvin:) Hyvä arvostelu, toki kyllä melkein identtinen Millin arvostelun kans :D

Eli tämmöstä tänään. Nyt oon niin väsynyt, etten jaksa enempää kirjoitella.

Hypetystä.

Seinäjoki KV lähestyy, jeejee :D suuret on odotukset Lissun suhteen, katotaan kuin korkeelta pudotaan lauantaina! :) Täytyy vähä föönata ja puunata tuota neitiä... Plää. Tääki taas tämmönen tärkee blogipäivitys! :s

Nirsoilijoita

Kuvia piti napsia, mutta sehän jäi. Elämää nirson koiran kanssa. Teet koiralles hienommat gourmet-ateriat, kuin itsellesi. Tänäänkin: kaurapuuroa, riisiä, jauhelihaa, kananmunaa ja napuja.

Ihmiset, mitä sytötätte koirillenne jotka on nirsoja? Koska nyt alkaa riittämään tuo Millin nirppailu. Ja mun teksti on sekavaa, en tie miks. Järki ei luista?

Pohdintaa.

Oltiin tuos juuri mätsäreis, ja mukana oli yks kaveri joka harvemmin käy koiransa kanssa missään. Siinä tyyppi sitten valitteli, kuinka on kylmä ja vettä sataa...

Mistä päästäänkin aiheeseen. Välillä sitä miettii, että mitä helvettiä meijän koiraihmisten päässä pyörii? Sä hommaat palveluskoiran. Sä vietät kaiken vapaa-aikas koiras kans keskellä mettää hirveässä vesisateessa ja koira kiskoo sua remmissä jälkeä myöten. Tai talvella on pakko päästä johonkin mätsäreihin ja siellä sitten palellaan parinkymmenen asteen pakkasessa muutama tunti. Tottista vedetää vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu, säässä kuin säässä. Vasta siinä vaiheessa lopetetaan ulkona treenaaminen, kun kaupunki tulvii, mettään uppoaa, talvella on niin paljon pakkasta ettei koira suostu pistämään nenäänsäkkään ulos tai kesällä kun on niin kuuma ettei varjoskaan pysty oleen.

Helpompaahan olisi omistaa jokin seurakoira, jolle luultavasti riittää normaalit lenkit ja koirapuistoissa käynnit. Mutta ei, sitä oikeen täytyy kerjätä verta nenästään ja hommata hyperaktiivinen palveluskoira, ja yleensä vielä monin kappalein. No can do, iteppähän ongelmas hommasit, ja ei muutakuin koiran kanssa mettään.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Sit sitä koiraa kuskataan ympäri Suomea erilaisten kokeiden ja näyttelyiden perässä, parhaimmillaan ympäri maailman. Kilometrejä kertyy, ja mitä itelles jää käteen? Ei ainakaan rahaa.. Kun on pakko päästä kokeilemaan paimennusta, on mentävä luonnetestiin ja ryhmäsilmäpeilauksiin.

Loppujen lopuksi koko perheen elämä rytmitetään sen mukaan, miten koirien kans mennään. Mies raahataan aina mukana, onhan se koulutettu erinomaiseksi kepoksi.

Mutta ehkä koiraharrastuksista on hyötyäkin. Vaikka menee rahaa, aikaa, terveys ja hermot, niin harrastuksen myötä saadut uudet ystävät ja tutut korvaa kyllä muut menetykset. Mutta toisaalta se määrä mitä saat koiraystäviä, kerrotaan kahdella kun puhutaan uusista vihamiehistä.